Irakin Naisten yhdistyksen eli tuttavallisemmin INY:n työntekijät saivat koulutusta ihmiskaupasta Monika-Naisten liiton edustajien jalkautuessa INY:n tiloihin perjantaina 18.8. Koulutusta oli pitämässä vaikuttamistyön asiantuntija Satu McLaughlin ja jäsenjärjestö- ja vapaaehtoistyön asiantuntija Hitomi Tabuchi. Vietimme puolikkaan työpäivän verran aiheen parissa tehden vasta pintaraapaisun aiheeseen.

Monika-Naisten Liitto ry on monikulttuuristen naisjärjestöjen kattojärjestö, joka tukee ja auttaa maahan muuttaneita naisia eri kielillä. Heidän pääasiallinen tehtävänsä on auttaa väkivaltaa kokeneita maahanmuuttajanaisia. He tekevät yhteistyötä useiden eri järjestöjen kanssa. Heidän kauttaan voi myös saada apua kotoutumiseen ja työnhakuun ryhmätoiminnan avulla maahanmuuttajan omalla kielellä. Väkivaltaa tai sen uhkaa kokenut voi saada apua kriisikeskuksesta ja jos kotona oleminen on mahdotonta väkivallan vaaran takia, voi päästä turvakotiin. Ilahduin itse kovasti kuullessani, että turvakodissa, jossa on neljätoista huonetta, on kolme sellaistakin huonetta, joihin voi ottaa mukaan oman lemmikkinsä niin halutessaan. Myös tuetun asumisen palveluja on saatavilla.

Ihmiskauppa on monille tuttu sana mediasta, mutta kuinka moni meistä todella tietää, mitä kaikkea se tarkoittaa tai mitä kaikkea ihmiskauppaan kuuluu? Ihmiskauppa tarkoittaa vakavaa rikosta, jossa rikoksentekijä saattaa uhrinsa hyväksikäytön kohteeksi, jolloin uhrilta viedään valinnanvapaus. Usein syynä on taloudellinen hyöty. Ihmiskauppa voi olla työvoiman hyväksikäyttöä, pakkoprostituutiota, rikolliseen toimintaan tai kerjäämiseen pakottamista, elinkauppaa, lapsikauppaa tai adoptioon pakottamista, etuuksien hyväksikäyttöä tai pakkoavioliittoja. Ihmiskauppa voi olla kansainvälistä, maiden rajat ylittävää tai se voi tapahtua vain yhdessä maassa, esimerkiksi Suomessa. Ihmiskauppaa voi tapahtua myös perheen sisällä tai muissa läheisissä ihmissuhteissa.

Vain harvoin hyväksikäyttö on yksittäinen teko. Usein se onkin ajallisesti pitkä vallankäytön ja alistamisen prosessi. Rikoksentekijä voi käyttää hyväkseen uhrin vaikeaa elämäntilannetta, kuten köyhyyttä, asunnottomuutta, vakavaa sairautta tai päihteidenkäyttöä. Uhri voi olla riippuvainen tekijästä esimerkiksi sukulaisuuden, työpaikan tai velkasuhteen, useasti keksityn sellaisen, vuoksi. Esimerkiksi työperäisessä ihmiskaupassa rikoksentekijä voi takavarikoida uhrin passin ja muut tärkeät asiakirjat, jotta tämä ei pääse lähtemään maasta. Ihmiskauppaa voi olla vaikeaa tunnistaa, sillä se ei aina näy päällepäin.

Ihmiskauppaan liittyvän seksityön ja pakkoavioliittojen uhrit ovat useimmiten naisia ja lapsia. Monet uhreista kokevat fyysisiä ja psyykkisiä oireita vaikeassa tilanteessa ollessaan. Heillä voi olla psykosomaattisia oireita, kuten esimerkiksi hengenahdistusta ja sydämentykytystä, nukahtamisvaikeuksia tai selittämättömiä kipuja ja särkyjä. Esimerkkejä psykologisista oireista ovat yksinäisyys, häpeä, vihanpurkaukset, ristiriitaisuus ja tunnetilojen nopeat muutokset.

Avunsaannissa voi olla monia haasteita. Uhri ei välttämättä itse tunnista olevansa ihmiskaupan uhri ja pitkittyessään tilanne voi jopa jollain tapaa normalisoitua niin, että uhri ei enää näe tilanteessa mitään väärää tai outoa. Uhri saattaa tuntea voimakasta häpeää ja pelätä rikoksentekijän kostoa. Viranomaisiin ei välttämättä uskalleta luottaa, joten apua ei uskalleta pyytää. Uhria saatetaan pelotella oleskeluluvan tai lasten huoltajuuden menetyksellä ja joissain tilanteissa hän voi olla vaarassa menettää koko perheensä, jos kertoo tilanteestaan. Auttamistyötä tekevien tiedoissa on suuria eroja, edes ammattilaiset eivät aina ymmärrä ilmiön laajuutta. Aiheesta voi olla vaikeaa puhua. Huomioitava on myös, että monella uhrilla ei ole mahdollisuutta päästä avun piiriin omin päin, vaan he tarvitsevat apua omalla kielellään, kulttuuri- ja sukupuolisensitiivisellä toiminta-asenteella.

Suomessa toimii Kansallinen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. Se on itsenäinen viranomainen ja se toimii Maahanmuuttoviraston alaisena. Sen tehtävä on varmistaa, että ihmiskaupan uhrit saavat heille kuuluvat palvelut ja tukea, kuten neuvonta- ja tukipalveluja, käännös- ja tulkkauspalveluja, sosiaali- ja terveyspalveluja, oikeudellista neuvontaa, taloudellista tukea, turvallista ja sopivaa majoitusta ja tuetun vapaaehtoisen paluun. Käytännössä uhrien palvelut järjestetään kolmen eri tahon toimesta: Auttamisjärjestelmä, kotikunta ja vastaanottokeskukset. Kuitenkin me kaikki voimme osaltamme katsella ympärillemme ja seurata näkyykö jossain merkkejä ihmiskaupasta. Ihmiskauppa voi ilmentyä esimerkiksi hermostuneena tai vihamielisenä käyttäytymisenä, heikentyneenä itsestä huolehtimisena tai yhtäkkisellä käytöksen muutoksella. Jos ihmisellä ei ole ruokaa, mahdollisuutta peseytyä tai levätä tai hänellä ei ole säänmukaisia vaatteita, on syytä epäillä rikollista toimintaa, tässä tapauksessa ihmiskauppaa.

Lähteet: monika-naiset.fi. Viitattu 8.9.2023. https://monikanaiset.fi/

Monika Naiset Liitto Ry- Väkivallan ensiapukoulutus: ihmiskauppa. Viitattu 8.9.2023.

Elina Iny: n harjoittelija